20.7.1994 – 30.10.2007

I:Edward
E. Applehill’s Dear Armi

Santtu, kultainen noutaja, muutti meille 10-vuotiaana. Hänen emäntänsä oli sairastunut, eikä kyennyt enää huolehtimaan Santusta. Santtu päätti tulla meille Meerin pariksi ja ehkä vähän minunkin. Miehet Santtu koki turhiksi kilpailijoiksi, joita oli paras olla noteeraamatta..

Olin tuntenut Santun pennusta asti. Santtu, Miro ja me emännät kuljimme Santun viisi ensimmäistä vuotta joka aamu pitkiä lenkkejä yhdessä. Santtu oli Miron kasvattipoika ja hengeltään hyvin miromainen. Toisin kuin Miro, Santtu ei mielistellyt, hän otti mitä tahtoi. Niin että itse luulit antaneesi vapaasta tahdostasi, sen mitä Santulle hänen mielestään kuului. Santtu oli oman lenkkipolkunsa kruunaamaton kuningas, niin omasta kuin muidenkin koiriein mielestä. Santtua ei haastettu, asema oli selvä.

Meille muuttaessaan Santtu oli hyvin ylipainoinen, hengitti raskaasti ja sydämessä oli sivuääni. Nämä hävisivät kun 12 kiloa poistui. Santulla oli erinomainen peruskunto nuoruusvuosiltaan ja  myös se varmasti auttoi. Santtu sopeutui nopeasti, mutta Meerin kuolema  neljän kuukauden kulutta oli viedä voimat. Onneksi taloomme puolentoista kuukauden päästä muutti Sindy-flatti. Heistä tuli pari, jotka tukivat toisiaan kuin olisivat olleet aina yhdessä.

Santtu ei ollut tottunut syömään kuivamuonaa. Meerin ahnaiden silmien alla Santun oli hyväksyttävä, että muuta ruokaa ei tule. Silti aina, lähes kuolemaansa asti, Santtu yritti esittää vieraille nälkiintynyttä, saadakseen muuta ruokaa. Oli monia kertoja kun hän onnistui. Santtu löysi myös sisäisen noutajan itsestään. Hän harjoitteli kahtena ensimmäisenä yhteisenä kesänämme VEPEÄ. Voi sitä riemua, kun Santtu tajusi että veneen ja uhrin voi hinata köydestä maihin! Santtu kävi myös nome-harjoituksissa. Noutaminen onnistui hyvin, mutta Santtu jäi useimmiten dummy suussa kaislikkoon makaamaan. ”Tule hakemaan, minähän tässä näytän, miten tämä menee. Kuka se tässä, se noutaja on!”. Santtu on osallistunut flättileireihin ja treffeihin.

Santulla oli vanhastaan paljon ihmis- ja koiratuttuja. Tästä syystä lenkit tuppasivat venymään hyvin pitkiksi. Santtu oli koira, joka sai erioikeuksia vierailla apteekissa, pankissa, ravintolassa. Santulla oli oma ”parkki” kotikaupan eteisessä. Autoilusta Santtu piti erityisesti. Hän oli aina valmis lähtemään. Vanhemmiten hypyt taka-osaan eivät enää onnistuneet, mutta mukaan oli päästävä.

Luulen että Santulle ei koskaan välähtänyt että minä olin hänen emäntänsä. Hän piti minua toimitsijanaan joka osaa  asioita ja saa siksi päättää. Santtu kulki vieressä, tuli käskystä luokse ja noudatti muitakin käskyjä, mutta hänellä oli hyvin valikoiva kuulo. Santtu karkasi, jos vaan voi, kuraojaan. Hän raskasti pulikoimista siellä. Uimisesta Santtu ei ilman tehtävää ollut erityisen kiinnostunut.

Santtu jätti suunnattoman aukon lähtiessään sateenkaarisillalle. Olimme siihen valmistautuneet, mutta silti se tuli liian nopeasti ja yllättäen. Voin vaan kiittää että Santtu valitsi minut viimeisien vuosiensa kumppanikseen. Mitä kaikkea häneltä sainkaan!

 

 

 

Rakas kumppanimme Santtu pääsi sateenkaarisillalle. Päästimme hänen koirahenkensä vapaaksi Machu Picchulla, Perun Andeilla kondorin kuljetettavaksi elämän kiertokulkuun.

Santtu menehtyi munuaistulehdukseen, jota edelsi jo kesästä jatkunut voimien hiipuminen.
Lepää rauhassa rakas koira. Sinulta saimme paljon. Kiitos yhteisistä hetkistä.

Our dear companion, golden retriever Santtu has gone over the rainbow. We released his dog spirit in the Peruvian Andes to the condor to take to the circle of life.

Santtu died in kidneyinfection, but since summer had his spirit to dimissed day by day.
Rest in peace, dear dog. You gave us much of everything. Thanks for the intimate moments.

 

<< back